Naïvia realismia Pohdintoja todellisuudesta, elämästä, arvoista ja monesta muusta.

Eri nautintojen suuruudesta

Yksi tapa nähdä elämän tarkoitus on, että se on pyrkiä mahdollisimman suureen nautintoon. Tämän ei tarvitse tarkoittaa, että pitäisi vain syödä, juoda ja naida hyvin. On olemassa muitakin nautintoja, mahdollisesti korkeampia nautintoja.

Mitä nautintoja sitten on? Itsesääli tulee ainakin yhtenä mieleen. Itsesääli voi olla aika nautinnollista, mutta aika alhainen nautinto se on verrattuna vaikkapa mahtavaan ateriaan nälkäisenä tai nousuhumalaan hyvässä seurassa.

 

Entäpä viha? Vihaaminenkin on itse asiassa nautinto, siksi ihmiset sitä tekevät. Vihassa on merkityksellisyyttä ja selkeyttä. Sekin on kuitenkin alhainen nautinto. Kumpikahan on suurempi nautinto, piristävä kahvikuppi vai voimakas vihaaminen? Vihaaminen on negatiivista nautintoa, egon pönkittämistä, kun taas piristävä kuppi kahvia on lyhytkestoinen pätkä toivoa, keveyttä ja positiivista nautintoa. Ehkä se viha joidenkin mielestä silti voittaa intensiivisyytensä ja merkityksellisyytensä ansiosta. Ei elämä ikuisessa kahvitoivossakaan kauheaa tosin olisi. 

Mitä sitten voisivat olla korkeimmat mahdolliset nautinnot? Oman lapsen syntyminen ei ole varmaan kaukana kärjestä. Miltäkähän joistakin pelaajista on tuntunut voittaa jalkapallon MM-kisat? Ei voi tietää. Entäpä jollakin tiedemiehellä, kun hän mielessään löytää vastauksen vuosia häntä askarruttaneeseen kysymykseen? Kun kaikki loksahtaa paikalleen ja tiedon mannerlaatat liikahtavat. Varmaan aika eternaalinen olo sillä hetkellä. Entäpä joku uskonnollinen kokemus, jossa tuntee äärettömyyttä ja syvää merkityksellisyyttä? Aika korkea veikkaan. Keneltäkän tulisi kysyä? Entä, kun pelastaa jonkun ihmisen hengen? Sitä ei varmasti unohda. Se antaa varmasti toivoa myöhemmille vuosille.

Ehkäpä korkein nautinto on sittenkin vain rauha. On sinut kaiken tapahtuvan ja olevan kanssa. Hyväksyy asiat niin kuin ne ovat olleet, ovat ja tulevat olemaan. Tunne voi olla ohimenevä, mutta varmaan hieno. En muista vielä sellaista kokeneeni.

Minkä sinä arvelet olevan korkeimpia mahdollisia nautintoja?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Mielestäni vähän omituinen tapa miettiä elämän tarkoitusta. No, joskus mutkan kautta pääsee varmemmin perille tai näkee uudessa valossa.

Olisiko kyseessä asenne. Muistan varmaan loppuikäni, kun soudellessa Björkbodan järvellä ymmärsin sen olevan kuin huvipuisto, mutta muita ihmisiä siellä ei ollut ja se oli vain minulle. Toinen vastaava oli eilen Byggmaxin noutopihalla, kun siellä oli vähän tungosta painekyllästettyjen hyllyjen kohdalla ja mietin, että en ole ainoa Puuha-Pete, joka on tullut hakemaan puuhamaahansa tarveaineita. Piti rakentaa kasvatuslaatikko vaimolle, kun hänen puuhamaaosastonsa on kasvien kasvatusta. Tein sen verran ison, että saisi mahtumaan runsaasti chiliä, josta sitten teen varmasti vielä parempaa soosia kuin viime vuonna, joka sekin oli yhtä hyvää kuin Blairin Pure death, joka on paras pöytämaustechilisoosi. Tänään vaimon kanssa sanailtiin ja kasvoin hyttysten tappajasta Dexterin kautta Revonkadun sarjamurhaajaksi. Kyllä Suomen kesä on ihana.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Mielestäni vähän omituinen tapa miettiä elämän tarkoitusta. No, joskus mutkan kautta pääsee varmemmin perille tai näkee uudessa valossa.

Tarkennatko?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Elämän tarkoitus on niin kliseinen juttu kuin vain olla voi. Douglas Adamsin mukaan se on 42 ja Eppu normaali taas on sitä mieltä, että ikävän karkoitus. Minulla on vielä vähän aikaa riesana ihminen, jonka mielestä elämä on pelkkää juhlaa, mutta siitä ei yhtään sen enempää ainakaan pariin kuukauteen.

Tekulla oli aikoinaan yksi erikoinen aine: Informatiikka ja luova toiminta. Sen opettaja oli varsin luova. Tuli vastaan ruokalan portaissa ja pyysi ilmoittamaan luokalle, että tunti on peruttu. Luovuus ilmeni siinä, että hän kävi kirjoittamassa päiväkirjaan tunnin pidetyksi. Aineen oppikirja oli kuitenkin erittäin hyvä ja taisin olla eräs harvoista, joka sen luki mielenkiinnolla. Opettajan luovuus oli nimittäin yleisesti tiedossa ja mahtoikohan edes viitsiä pitää kokeita. No, luovuudessa voi käyttää useitakin menetelmiä apuna. Ongelmaa voi pyöritella, pilkkoa osiin, hakea assosiaatiota ja mitä niitä nyt onkaan. Kirjan sisältöä en enää muista, mutta olen tainnut käyttää aika useita sen esittelemiä menetelmiä. Tavallaan se opettaja oli oikeassa, aika turhanaikainen aine, kun itsestäänselvyyksiä siinä enimmäkseen käsiteltiin, mutta ainakin minä koin saaneeni siitä kirjasta lähes parhaan annin koko koulutuksessa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Elämän tarkoitus on niin kliseinen juttu kuin vain olla voi. Douglas Adamsin mukaan se on 42 ja Eppu normaali taas on sitä mieltä, että ikävän karkoitus.

Elämän tarkoituksen tietäminen on ehkä sitä, että tietää jollakin tasolla, mikä on paras tapa käyttää elämänsä. Jos tietää, mitä varten elää ja mistä saa korkeimmat nautinnot, ei todennäköisesti hukkaa aikaa turhuuteen.

Tekulla oli aikoinaan yksi erikoinen aine: Informatiikka ja luova toiminta. Sen opettaja oli varsin luova. Tuli vastaan ruokalan portaissa ja pyysi ilmoittamaan luokalle, että tunti on peruttu. Luovuus ilmeni siinä, että hän kävi kirjoittamassa päiväkirjaan tunnin pidetyksi. Aineen oppikirja oli kuitenkin erittäin hyvä ja taisin olla eräs harvoista, joka sen luki mielenkiinnolla. Opettajan luovuus oli nimittäin yleisesti tiedossa ja mahtoikohan edes viitsiä pitää kokeita. No, luovuudessa voi käyttää useitakin menetelmiä apuna. Ongelmaa voi pyöritella, pilkkoa osiin, hakea assosiaatiota ja mitä niitä nyt onkaan. Kirjan sisältöä en enää muista, mutta olen tainnut käyttää aika useita sen esittelemiä menetelmiä. Tavallaan se opettaja oli oikeassa, aika turhanaikainen aine, kun itsestäänselvyyksiä siinä enimmäkseen käsiteltiin, mutta ainakin minä koin saaneeni siitä kirjasta lähes parhaan annin koko koulutuksessa.

Miten tämä liittyi tähän?

Arvo Kuusela

Varmaankin onnistumisen tunne on aika yleisesti hyvin suuri nautinto. Sekin liittyy hyvin paljon primitiivisiin nautintoihin, sellaisiin jotka liittyvät ruokaan ja seksiin. Sillä onhan ruuan tai seksin saanti aikanaan merkinnyt onnistumista. Enää ei ruuan saanti, mahan täyttyminen, kylläisyden tunne, merkitse onnistumista, kuten ennen. Seksin saanti kylläkin merkitsee, ainakin miehille, aina onnistumista. Naisille seksi ei merkinne onnistumista, sitä mitä se naiselle merkitsee minun on vaikeata edes kuvitella.

Mutta piti kai mennä niihin Maslow'n tarvehierarkian korkeampiin nautintoihin, niitä varmaan blogisti omassa puheenvuorossaan tarkoitti. Niitä ovat avioliiton harmonia, muu perhe, ystävät, muun yhteiskunnan arvostus, moraali, itsensä toteuttaminen, luovuus jne.

Myös jokaiselle Maslow'n tarvehierarkian ylemmän tason tarpeelle on yhteistä yksi sama asia kuin alempien tasonkin tarpeille, alemman tason tarpeita ovat siis ruoka, uni, pelkkä seksuaalinen tyydytys jne.

Jokaisella Maslow'n tarvehierarkian portaalla tyytyväisyyden tunne tulee varsinaisesti silloin kun tavoite on saavutettu. Sen jälkeen, kun tavoitteen saavuttaminen on vakiintunut, tyytyväisyyden tunne katoaa ja sitten aletaankin jo tavoittelemaan jotain Maslow'n tarvehierarkian korkeampaa tasoa, jotta voisi taas kokea onnistumisen ja onnistumista seuraavan tyytyväisyyden tunteen.

Onnistumista seuraavaa tyytyväisyden tunnetta haetaan muullakin tavalla kuin Maslow'n tarvehierarkian tasoja ylös kiipeilemällä. Jotkut harrastavat vuorikiipeilyä ja kokevat vuoren huipulla onnistumisen riemun. Jotkut kilpailevat urheilussa tai taiteissa ja onistumisen tunne tulee voittamisesta. Jotkut kiipeävät ylös yhteiskunnan portaita, johtajuus, ministerinä olo, tai vuorineuvoksen titteli tuo tyydytyksen. Jotkut keräävät rahaa, onnistuminen siinä tuo tyydytyksen. Jotkut keräävät postimerkkejä, toiset taidetta, kolmannet lasiesineitä, jotkut ehkä lautasliinoja. Ihminen voi siis saada tyydytyksen tunteen mitä erilaisimmista asioista.

Jotkut pitävät parhaana asiana maailmassa hyvää ja toimivaa parisuhdetta, perhettä ja ystäväpiriä. Ehkä he ovat oikeassa. Moni on luopunut muista, paljon kunnianhimoisemmilta kuulostavista asioista avioliiton, perheen tai ystävien takia. Pelätään että ylempien tarvetasojen saavuttamisen onnistumisen tavoittelu vaarantaa näitä perusasioita.

Ehkä perhearvoissa, siis perusasioissa, onkin jotain sellaista joka on vieläkin tyydyttävämpää kuin jatkuva onnistumisen tunteen metsästäminen muilla tavoin.

Mene ja tiedä.

Olen aika tyytyväinen tähän omaan kirjoitukseeni. Se on aika onnistunut. Huokaus ... ehkä onnistumisen tunteeni on ansaitsematon tai ansaittu .... se riippuu myös hieman palautteestakin.

Rakkaat lukijat, voitte tehdä minut onnelliseksi antamalla minun ymmärtää että kirjoitukseni oli onnistunut. Toisenlainen arvio saattaa pilata päiväni.

Ei se mitään, sitten minun on vain tavoiteltava parempaa onnistumista seuraavassa kirjoituksessani. :)

.