Naïvia realismia Pohdintoja todellisuudesta, elämästä, arvoista ja monesta muusta.

Arvostatko karkkia?

Pikkulapsena arvostin karkkia korkealle. Lauantai oli karkkipäivä, jota saattoi jopa odottaa.

Enää en arvosta karkkia.

Ennen arvostin kauhuleffoja. Mitä mielikuvituksellisempia ököjä, sen parempi leffa. Ei riittänyt äxön-leffa, piti ehdottomasti olla kauhu. En ymmärtänyt mitä tarkoittaa b-luokan elokuva.

Enää en liiemmin arvosta kauhuleffoja.

Tätä arvostamisen muuttumisen prosessia voisi kutsua viisastumiseksi. Ehkäpä vanhemmiten sitä oppii olemaan arvostamatta statusta, menestystä, partnereiden määrää, varallisuutta, matkojen määrää ja sen semmoista. Mitäkähän niiden tilalle voisi tulla?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Minä pidän vieläkin merirosvorahoista, joita nykyisin kutsutan merkkareiksi.

Pikkutyttönä oli todella hienoa saada äidiltä markka rahaa. Sit juostiin siihen ainoaan kauppaan, jonne sai mennä ilman aikuista. Markan vastineeksi sai tuutin paperiin käärittyjä merkkareita. Ai että olikin nannaa, kun siinä porukalla istuttiin ja maiskuteltiin.

Sit joku sai päähänsä, että merkkareihin voi tukehtua, ja karkin kokoa muutettiin. Siitä tuli pienempi mutta paksumpi, ei siis enää samaa nannaa.

Mutta kyllä ne merkkarit maistuvat vieläkin. Tosin nyt taitaa olla lähellä jo tilanne, jossa joudun maksamaan jokaisen merkkarin ainakin yhdellä hampaalla:o/

Käyttäjän MattiUusimies kuva
Matti Uusimies

Karkkia ja kauhua, hassua, niistä en ole koskaan liiemmälti välittänyt, toisin kuin kaverit ja ympäristö... ja nykyisin kiinnostaa vielä vähemmän. En tahdo säikähtää eikä sokerilötköt maistu!

Mitä tilalle? Jaa. Jotain, mikä tuntuu mielekkäältä. Hot dogeja ja dokumentteja?! Olutta ja elämänmakuisia seikkailuelokuvia?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

En minäkään varsinaisesti se kovin karkkihiiri ollut lapsena. Sipsit olivat ehkä parempia.

Konsolipelejä pelasin paljon lapsena ja teinimpänä PC:llä. Vieläkin tulee pelattua Civilization-pelisarjaa.

Nyt aikuisempana iloja on ollut tällainen keskustelu ja väittely verkossa. Ehkä jotkut tästäkin kasvavat yli tai sitten eivät. Voisin kuvitella, että jotkut uskonnolliset kokemukset voisivat olla hienoimpia, mitä ihmisaivoista voi saada irti.

Timo Härtsi

Mitä tilalle? Meikäläinen on löytänyt tuon pelimaailman joka ei hirveästi ennen kiinnostanut, viimeaikoina ei ole jaksanut pelailla mutta kannattaa kokeilla. Pelit ovat senverran kehittyneet ja varmasti löytyy vaikka minkälaista peliä mihin makuun hyvänsä.

Niin ja saunaolut tietenkin, karkki ei maistu enää. Mutta muutama ohra saunan jälkeen rentouttaa mukavasti. Laitetaan tähän nyt se klisee eli jos opettelee nauttimaan elämän pienistä iloista ja siitä, että asiat ovat kuitenkin ihan hyvin.