Naïvia realismia Pohdintoja todellisuudesta, elämästä, arvoista ja monesta muusta.

Ovatko suuret tarpeet hyvästä?

  • Is more good?
    Is more good?

Poliitikot ja talousvaikuttajat kaipaavat talouskasvua. Talouskasvua taas ylläpidetään työnteolla, investoinneilla, velanotolla ja kulutuksella. Kulutus taas pohjautuu siihen, että on kulutustarpeita—tai no pikemminkin useammassa tapauksessa kulutushaluja.

Oli kuinka vain, perustarpeita ovat mm. ravinto, vesi, energia, asuminen. Niiden päälle on sitten kasaantunut kaikenlaisia muita tarpeita kuten tarve liikkua tehokkaasti ja vapaasti omalla kulkuneuvolla eli autolla, tarve käydä ulkomailla, tarve syödä hyvänmakuista ruokaa, tarve humaltua, tarve ostella elektroniikkaa mm. media kuluttamiseksi, tarve pukeutua hyvin, tarve kaunistautua/komistautua, tarve järjestää juhlia jne.

Ihmiset, joilla on vähän tarpeita, eivät kuluta paljoa, vaikka heillä olisikin varaa. Sitten on ihmisiä, joilla on tarve kuluttaa ja joskus heillä on varaa ja joskus ei. Velaksi on voinut kuluttaa viime vuosina. Poliitikkojen mielestä olisi varmaan ongelmallista, jos tarpeemme kutistuisivat ja lakkaisimme kuluttamasta.

Kysynkin, että onko sitä parempi, mitä enemmän ihmisillä on tarpeita? Vai olisiko parempi, että ihmisillä olisi mahdollisimman pienet tarpeet? Jos tarpeiden olisi oltava ihmisillä mahdollisimman suuret, niin pitäisikö niitä pyrkiä lisäämään keinotekoisesti ja vastaavasti pitäisikö ihmisiä pyrkiä estämään tulemasta onnellisiksi ja vaatimattomiksi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Oma kulutukseni, sen tunnen parhaiten.

Kun olen ikävystynyt, kulutan jääkaappia ja televisiota.

Kun kirjoitan, en muista syödä, joten siksi kirjoitan.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Jos töllään ja syön ja juoruilen, silloin kutistun.

Pyydettäköön avuksi PyhäHenki, se virvoittaa taas.

Käyttäjän reijoruotsalainen kuva
Reijo Ruotsalainen

Kaikki tarpeet aiheuttavat jonkin sorttista riippuvuutta, luulisin. Joten siksi sanoisin, että vähentäminen on oikea suunta. Vapaus on minulle kykyä olla ilman, luopua ilman tuskaa. Ja vapaa haluaisin olla ja sen soisin kaikille muillekin, riippuvaisille. Täysin vapaaksi, riippumattomaksi ei taida päästä kuolematta, mutta ihan perustarpeiden täyttämisellä aika lähelle vissiin.
Pahasti addiktoituvana olen joutunut näitä aika paljon miettimään ja taistelu jatkuu, kohti vapautta :)
Ahmimishäiriö iskee herkästi päälle ja jääkaappi tahi suklaalevy tulee tutuiksi liikaa, kun ahdistuksen päästän pahemmaksi taas.
Kait se talouskasvu on kuluttamisesta kiinni ja poliitikot siksi meitä riippuvaisiksi ajavat, vaan saattaa se vapaus aate siellä politiikassakin jossain vaiheessa saada ilmaa siipien alle. Ei kait mammonan palvontakaan ikuista ole, vai olisikohan?

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Yksinkertaisimmillaan ja äärimmäisimmillään vapaus on kai absoluuttista vastuuta omista perustarpeista.

Anne Pylkkönen

On selvää että tarpeitamme stimuloidaan ja manipuloidaan. Ja tietenkin siksi, että talousjärjestelmämme ainoa päämäärä on pääomien sokea, määrällinen kasaus.
Libertaarit ja vapaan markkinatalousideologian pastorit ovat naiviudessaan vähän säälittäviä, koska eivät ota juuri milloinkaan huomioon manipuloinnin ja tarkoitushakuisen informaation levittämisen ongelmia.

Monet kuitenkin suhtautuvat luonnollisiin ja kohtuullisiinkin tarpeisiinsa kuin ne osoittaisivat syyllisyyden "seitsemän kuolemansynnin" luettelon jokaiseen kohtaan. Syyllisyydentunne ja törsäileväisyys/mässileväisyys/himokkuus saattavat asustaa sielussa kumman sadomasokistisessa symbioosissa.

Sitten voi olla pienehköjä, vaikka polttaviakin tarpeita, joita tunnistaa vain itseään herkemmin tutkailemalla. Kuten esimerkiksi että on tarve hakea vastausta johonkin kysymykseen, tarve nähdä tietyn ihmisen kasvot tai jonkin eläimen hahmo, tarve syödä jotain kirpeää tai vaikkapa vain tuntea tuulen puhaltavan kasvoilleen :)

Mutta pohjimmiltaan mulla on vähän sellainen kantlainen kanta näihin tarveasioihin: ihmisen pitäisi mahdollisimman aidosti toteuttaa niitä yksilöllisestä itsestään käsin, ei keidenkään orjana eikä matkijana. Kannattaisi siis tietoisesti tutkiskella mitä kaikkia tarpeita sitä itsestään löytääkään ja soveliaita tapoja etsiä niille kelpo tyydytystä.