Naïvia realismia Pohdintoja todellisuudesta, elämästä, arvoista ja monesta muusta.

Nirvana on sama kuin taivas

Buddhalaisuus ja aabrahamiset uskonnot viittavat samoihin asioihin. Yksi esimerkki on nirvana eli valaistuminen. Sen voi katsoa tarkoittavan esim. kristittyjen taivasta.

Buddha sanoi: "Sillä hän, joka on jalostanut mielensä tavoilla, jotka johtavat valoon, joka antautuu irti riippuvuuksistaan ja löytää iloa niistä vapautuessaan, joka intohimoistaan vapautuneena säteilee puhdasta valoa, jopa tässä kuolevaisessa elämässään nauttii kuolemattomasta NIRVANASTA." (Vapaa suomennos.)

Jeesus sanoi: "Taivasten valtakunta on sisälläsi," (Mark 9:17) ja "Siunattuja ovat sydämeltään puhtoiset, sillä he näkevät Jumalan." (Matt 5:8) (Vapaa suomennos)

Riippuvuudet ja intohimot = syntinen ajattelu

Nirvana = taivas eli tila, jossa näkee Jumalan

Uskontojen tutkiminen olisi kyllä mielenkiintoista. Jos siitä saisi hyvää palkkaa, niin voisi vaikka ruveta uskontotieteilijäksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Riippuvuudet ja synnit ovat taas mielestäni neurotieteen näkökulmasta aivorakenteita, jotka aikaansaavat tiettyjä samoja haitallisia ja tuskaa tuotovia ajatuksia, tunteita ja käyttäytymismalleja. Riippuvuuksia ovat mm. alkoholismin ja huumeriippuvuuden lisäksi työnarkomania, kunnianhimo ja tarve tulla pidetyksi ja ihailluksi. Välittäjäaine dopamiini ja ihmisaivojen dopamiinijärjestelmä ovat keskeisessä roolissa riippuvuuksissa.

Uskoon tuleminen ja tietyt aineet, kuten psykedeelit, voivat sen sijaan serotoniinin ja serotoniinireseptoreiden kautta saada aivot tilaan, jossa rakentuu uudenlaisia hermoratoja, jotka syrjäyttäessään vanhat radat mahdollistavat riippuvuuksista eli synnillisistä toimintatavoista irtaantumisen. Kun ihminen on noussut kaikkien riippuvuuksiensa, halujensa ja pelkojensa yläpuolelle, on hän päihittänyt mielensä hermoradat, jolloin rauha ja autuus asettuu mieleen, mikä ilmenee kohonneina serotoniinipitoisuuksina. Tätä tilaa voisi kutsua nirvanaksi tai taivaaseen pääsemiseksi.

Uskoisin, että eri uskonnoissa todella viitataan samoihin asioihin ja se keskeinen uskontoja yhdistävä tekijä on tähän rauhan ja autuuden tilaan pääseminen eli taivaan löytäminen sisältä.

Tällaisia spekulatiivisia hypoteeseja.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Pekka, sekä juttu että kommenttisi, yhdyn molempiin

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Paatuneesta rikollisesta evankelistaksi uskoontulemisen avulla. Ei onnistune perusrauhoittavilla lääkkeillä noin iso muutos. Uskoontulemisen neurokemiaa olisi syytä tutkia.

http://www.hs.fi/kotimaa/Rikollisj%C3%A4rjest%C3%B...

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Riippuvuudet, tottumukset, seksi, väkivalta, kyllä, ne ovat paljolti aivokemiaa.

Kun se sitoo elämää, orjuuttaa, rikkoo ihmissuhteita, saa aikaan kipua ja konflikteja,
niin sitten pyritään eroon moninaisin konstein.

Kyllä siinä jotain ihmeellistä on, selittämätöntä, että vuosikausien piinasta
päästään eroon yhdessä hetkessä, ilman omaa tahdon voimaa ja ponnistelua.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Nirvanaa ja valaistumista pidetään kaiketi "lopullisina" tavoitteina. Suomenkieliset käsitteet autuus ja auvo tulevat lähelle.

Kannatan kuitenkin pikkunirvanoita ja hetken auvoja, jotka merkitsevät irtautumista maailmasta mutta vaikkapa kesken synnillistä toimintaa. Tarkoitan tietenkin esim. musiikkiesitystä tai muuta taidekokemusta.

Vastaavasti käsite uskoontulo merkitsee täyttymistä ja päätepistettä. Mutta siitäkin voi olla välillä lomalla: vain äärifundamentalisti pitää pipoaan tarkoituksellisen kireänä kaiken aikaa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Vastaavasti käsite uskoontulo merkitsee täyttymistä ja päätepistettä. Mutta siitäkin voi olla välillä lomalla: vain äärifundamentalisti pitää pipoaan tarkoituksellisen kireänä kaiken aikaa.

Äärifundamentalisti ei ole autuuden tilassa. Äärifundamentalisti ei siis ole esimerkillinen uskossa olija. Äärifundamentalisti saa monesti syntisiä nautintoja moralisoinnista, toisten alistamisesta ja kiihkosta. Nirvanassa tai rauhassa oleva ei tällaista tekisi, koska ei ole riippuvainen noista nautinnoista.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Uskontojen tutkiminen ON mielenkiintoista siksi että siitä Ei saa palkkaa

Pekka, kyllä sinä olet melkoinen tutkija jo nyt, palkkaa tai ei, aina löytyy uutta,
ihmeteltävää, rinnastettavaa, verrattavaa, pois suljettavaa, kunnes...

Se minkä luulee jo tuntevansa, palaakin takaisin, siinä se on,
siinä se on...

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Niin on, korvike, ennen varsinaista

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Olen kenties liian pieni (tai tällä hetkellä väsynyt myös) ihminen vertaamaan tarkemmin kristinuskoa ja buddhalaisuutta, koska kokemuspintaa minulla on enemmän vain kristinuskosta, vaikka hiukan buddhalaissävytteisiä ihmisiä tunnenkin. Eroja käsittääkseni on, mutta en jaksa niitä pohtia.

Joten hyödynnän tätä blogia kiihdyttimenä sen pohtimiseen, miten juuri nyt pääsisin "astetta autuaampaan" tilaan, koska juuri nyt minulla on ärtynyt tila - vaikka kristillisessä uskossa olen edelleenkin.

Muistan nimittäin sen oivalluksen, että "JUURI NYT" voi(n) kääntyä Jumalan puoleen, mutta "VASTA KOHTA" ei tahdo onnistua ollenkaan.

Toisin sanoen, ymmärsinpä järjellä Jumalasta, Jeesuksesta ja teologiasta paljon tai vähän tai en mitään, niin Jumalan kutsu on - sen täytyy olla - tässä hetkessä täydellinen, rakastava ja riittävä, jos suostun kuuntelemaan sitä.

Jos vaikkapa nyt 22:42 suostun kysymään Jumalalta - ainoalta kaikkivaltiaalta -, mitä tahdot/toivot minun NYT tekevän, niin vastaus on käsillä aina niinkuin ennenkin. Jos taas en suostu, asiat ovat samassa jamassa kuin ne ovat. Näin ainakin uskon.

Vaikka tämä ei liity blogin aiheeseen kovin suoraan, niin saiko tästä nyt kiinni?

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Perttu, kokemusta on, siitä että kun on levoton ja pyytää,
niin Rauha laskeutuu, välittömästi

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Miten on, tartuitko hetkeen?

Jos ei toiminut, tee se nyt. Tehdään yhdessä.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Tein parhaani tarttuakseni korkeampaan todellisuuteen eilen illalla, mutta eräs pyörivä asia mielessäni, jota en kehtaa paljastaa tässä, esti kovasti.

Voi silti olla, että tunteistakin riippumatta, faktuaalisella tasolla, rukous toimii kun edes parhaansa yrittää aidosti. Jotain liikahtaa jossain.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Tunnistan tilanteen. Se on vaikea ongelma ja ikäänkuin tahdosta riippumaton pakkomielle, vie unet ja uskon. Ehkä tieto ongelman yleisyydestä helpottaa. Parhaimmillaan rentous, lepo ja rukous kuuluvat yhteen, ehkä käänteisessä järjestyksessä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tuollaisissa tilanteissa voisi auttaa sellainen, että antaa sen mielessä pyörivän asian tulla, jos on tullakseen ja tarkkailee sitä hyväksyen ja anteeksiantavasti. Torjuminen ja kontrollointi ei yleensä niissä tilanteissa auta. Ikään kuin tuo rukouksen ja anteeksiannon sen ongelman ympärille, jolloin se saa huomiota ja sitä kautta hellittää.

Toisin sanoen, sitä ongelmaa/asiaa ei pidä lyödä takaisin, vaan kääntää sille toinenkin poski.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen Vastaus kommenttiin #18
Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Mielenkiintoisia ja käyttökelpoiselta vaikuttavia näkökulmia. Kiitos.